Päivä kun yöksi vaihtui jo.
Tuli levoksi pieni tuokio,
Ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio...
Minä sinua taas muistelen,
näen poskellas vielä kyynelen.
Vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen..
Niin raukesi toiveemme, haaveemme.
Sun tuoni vei, mulle jäi vain muistosi.
Sun kasvosi nään uupuneet, kalvenneet.
Mutta uskon armaani siihen,
että tapaamme vielä uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti